Loppu

Hei kaikki,

Tän kirjoittaminen loppu tähän. Joskus taas sitten. Ehkä.

Pari ajatusta neloskanavalta

Huomenet kaikille,

Tuossa päivänä muutamana löysin 4chanin musiikkiboardilta hienon keskustelun. Aiheena oli osapuilleen "Mikä on musiikin tarkoitus?". Olen aikaisemminkin raapinut tästä aiheesta tänne jokusen rivin, mutta nyt löysin aivan uutta pontta näille asioille. Koko maailman anonyymit nettikeskustelijat yhteen keräävä sivusto on silloin tällöin sellainen argumentaation aarreaitta, että tavallinen kuolevainen ihan vapisee. Keräilin keskustelun hedelmiä yhteen word-tiedostoon ja yritän tässä ottaa kantaa niistä muutamaan.

Ensimmäinen tallentamani pätkä kuuluu:

"The purpose of music is to convey emotions and ideas via interesting combinations of notes."

Mielettömän hienosti sanottu, vieläpä kiinnittämättä lyriikkaan minkäänlaista huomiota. On vaikeaa tiivistää omiakaan ajatuksia tätä parempaan muotoon, mutta tällaisenaan tämäkin "määritelmä" on turhan suppea, eikä pysty herättämään keskustelua. Ainoa särö täydellisyydessä on sana "interesting". Onko todella niin, että äänien yhdisteleminen mielenkiintoisella tavalla on näin tärkeä välinearvo? Tosin täytyy myöntää, että kuulijan mielenkiinto täytyy säilyttää jollain konstilla, ja kun lyriikasta ei puhuttu, vaihtoehdot supistuvat. Nopeana diagnoosina väittäisin kirjoittajan olevan klassisen musiikin ystävä. Hän saikin nopeasti kokoon vastaväitteitä ja kommentteja:

"Music's not meant to be simply enjoyed. It's supposed to stir emotions. Yes, most bands do this in a way that appeals to positive emotions, but the best musicians combine many emotions to make the music more meaningful."

Well put, sanoisin. Juuri tunteiden sekoittaminen on mielestäni huomattavasti vaikeampaa ja tavoiteltavampaa kuin helpon, kertakäyttöisen nautinnon tuottaminen. Yhtä mieltä on oltava myös siitä, että taitavammat ja musiikkia syvemmin ymmärtävät muusikot pystyvät lisäämään tuotostensa merkityksellisyyttä useiden tunteiden päällekkäinasettelulla. Tämä on helppo ymmärtää, kun pohtii esimerkiksi niitä ilmapiirin muutoksia, joita klassiset säveltäjät liittivät sinfonioihinsa ja niiden eri osiin.

"I use music as a positive feedback system. To intensify feelings and to reproduce atmospheres."

Tämän lisäksi useampi kirjoittaja alleviivasi sitä, että kaksi ihmistä harvoin kuulee musiikin samalla tavalla, varsinkin, jos kyseessä ovat musiikin tekijä ja sen kuluttaja. Ilmapiirien toisintaminen on myös hieno ajatus ja mielestäni erittäin keskeinen asia musiikissa. Ihminen voi matkustaa maailman laidalta toiselle ja kuunnella saman kappaleen molemmissa paikoissa. Tarpeeksi vaikuttava kappale upottaa kuulijan aina omaan ilmapiiriinsä, joka ei ole millään tavalla riippuvainen kuuntelutilanteesta. Omasta mielestäni yksi parhaista syistä kuunnella paljon musiikkia on kerätä itselleen "fiilispankkia", eli oppia tunnistamaan kappaleiden sisältämiä tunnetiloja ja kytkemään niitä omiin tuntemuksiinsa. Ajan kanssa ehtii luoda oman soittolistan fiilikseen kuin fiilikseen.

"I've found that metal's lyrics are pretty superficial, they're just using violent words to reinforce the 'powerful' sound they want. It's not depressing, it's just supposed to be intense and dark."

Totta tämäkin. Hurjan hevin JA metallilyriikan ystävänä voin vain nyökätä itseironisesti. Tosin jo mainitut "väkivaltaiset sanat" riittävät sinällään useiden ihmisten säikäyttämiseen pois musiikin luota. Eikä metallilyriikka tosiaan olekaan masentavaa, vaan sen tarkoitus luultavasti onkin enemmänkin juuri synkkyys ja intensiivisyys. Hyvään metallimusiikkiin kuuluu ehdottomasti jykevä, päällekäyvä, intensiivinen soitanta, ja tämä heijastuu usein myös lyriikkaan, joka omalta osaltaan vahvistaa musiikintekijän äärimmäisellä energialla latautunutta viestiä maailmalle. Rankempi metallimusiikki kuitenkin viehättää jo voimallisella soundillaan niin paljon, että lyriikka jää lähes aina jonkinlaiseen sivuosaan. Kevyemmässä rockissa ja hip hopissa asian laita onkin jo aivan toinen. Kevyempi soundipohja antaa lyriikalle tilaa, ja musiikin seesteisempi ilmaisu antaa kuulijalle mahdollisuuden pureksia sitä ilman, että korvien väli tulvii särökitaroista ja tuplabasareista. Vaikka metallimusiikin parissa on tukku kovia sanoittajia, en usko kenenkään voivan väittää, että lyriikan osuus metallimusiikissa on koskaan kovin merkittävä verrattuna esimerkiksi hip hopiin.

Yritin kuunnella 30 Seconds to Marsia. Lukuunottamatta Leton huuto-osuuksia yritys ei ottanut tulta. Cream puolestaan on omiaan antamaan käsitystä hevin synnystä. Green Dayn Dookie-levyllä on monta muutakin hyvää biisiä kuin Basket Case. Liquid Tension Experiment olisi maailman paras bändi, jos arviointikriteerinä olisi se, kuinka paljon tilutusta voi ympätä kappaleisiin. Musiikin teknisyys itseisarvona ei sytytä. Profane Omen nauhoittaa uutta, ja sen lisäksi tänä vuonna pitäisi tulla uutta myös Amorphisilta, The Hauntedilta, Jare&VilleGallelta ja vaikka keneltä! Mitään hankkimisen arvoista ei ole hetkeen tullut, mutta kerron kyllä sitten!

Eihän tätä kukaan lue mutta tuleepa kirjoitettua.