Olen ennenkin sivunnut täällä sitä, että tuntemani ihmiset ovat suorastaan ylpeyttä herättävän valveutuneita laululyriikan suhteen. Tämän kirjoituksen aiheeksi on valikoitunut laululyriikan siteeraaminen eri yhteyksissä. Taustatutkimusta tehdessäni olen vainonnut erinäisten ihmisten Facebook-profiileja, mutta älkää huoliko, pysytte varmasti nimettöminä.
Hoidetaan kuitenkin ensin ilman puhdistaminen. Harva asiaa jyrsii ja kalvaa minua niin kuin listahittien lyriikoiden toistelu puutumiseen asti. Viime aikoina kaiken huippuna se saatanan Fintelligensin Mikä boogie. Kaikki listoilla menestyvät artistit, jotka kehtaavat kirjoittaa biiseihinsä noin tarttuvia hokemia tulisi hirttää, perusteena epärehellinen kilpailu. Lopulta näistä hokemista tulee osa arkikieltä, ja ajan myötä kaikki unohtavat, mistä koko juttu on alun perin kotoisin. Esimerkit eivät tosiaan lopu kesken. Miten olisi vaikka "Go shawty, it's your birthday"? Cheek tekee mukavan poikkeuksen, koska Jos mä oisin sä on synnyttänyt erilaisia osuvia lohkaisuja herran itsensä suuntaan. Cheek, jos mä oisin sä, en antaisi mahdollisuutta pilkata itseäni niin helposti. On tavallaan kurjaa, että monet laadukkaatkin suomalaiset räp-tuotokset ovat ajautuneet tällaisiksi sitaattiautomaateiksi. Toisaalta hip hop on helppoa siteerattavaa, koska runous sanellaan kuuloelimiin ilman melodioita tai muita häiriötekijöitä. Jos haluaa hieman lisää haastetta, voi lueskella ja lainata erilaisten balladien sanoja, mikä on toinen yleinen tyyli. Tämäkin on varsin ymmärrettävää, koska juuri näihin vahvan emotionaalisesti latautuneisiin kappaleisiin on usein pakattu paljon viisauksia ja elämänkatsomusta, etenkin jos kappaleen esittäjä on muuten hieman kepeämpään sointiin panostava poprock-ryhmä. Erinomainen erimerkki tästä on skottilainen indieporukka The Fratellis. Bändin, jolla on esimerkiksi kappale nimeltä Got ma nut from a hippie ei heti uskoisi tunteilevan tavalla, joka soljuu korviin biisissä Whistle for the choir.
Kevyemmissä biiseissä lyriikkaan on lähes pakko panostaa, mutta raskaammissa mättökappaleissa sanoitukset jäävät helposti kuulijan yli ajavan rytmin ja äänen tavarajunan alle. Juuri nämä kappaleet tarjoavat kuitenkin ajattelun polttoainetta aivan toisella lailla, sillä on hurjaa miettiä, mitä muusikoiden päässä on liikkunut, kun he ovat sommitelleet lyijynraskasta musiikkikudosta lyriikan ympärille tai toisin päin. On yleensäkin hurjaa miettiä, että harva kappale saa alkunsa sanoituksesta. Yleensä ne lisätään viimeisenä nonparellina jäätelön päälle, vaikka omasta mielestäni ajattelun tulisi tässä olla vielä enemmän kaksisuuntaista. Mitä kappaleessa halutaan sanoa, ja millaiset musiikin tehokeinot vievät viestin varmimmin perille? Missä vaiheessa biisin syntyä sanoitus ruokkii musiikkia ja missä vaiheessa suhde on toinen? Kliimaksinsa tämä kaksipuolisuus saavuttaa tietenkin kertosäkeissä tai muissa kohokohdissa. Miten tehdä kertosäkeestä, kappaleen yleisimmästä tunnusmerkistä, samaan aikaan melodisesti mieleenpainuva ja sellainen, että sanoituksen idea tulee kuulijalle selväksi. "Helpoin" tapa on tietysti luoda mieleenpainuva melodia jonka ihmiset muistavat. Tällä tavalla pop-hitinvääntäjät ansaitsevat leipänsä, ja yksi maailman taitavimmista bändeistä kyseisessä taidossa on Red Hot Chili Peppers. Useat bändin kertosäkeet ovat hurjia osoituksia ymmärryksestä musiikkia kohtaan. Mieleen tulee heti ainakin Scar Tissue, By The Way, Around The World ja Aeroplane. Ihmisten muistia voi yrittää leimata myös sanoituksella, mutta tämän tyylin vaara on juuri edelläkin mainittu sitaattikoneen asema.
Oma taiteenlajinsa on tietysti lauluilmaisun ja lyriikan yhteen sovittaminen. Kun mietin tätä asiaa, en pysty ajattelemaan selkeästi ennen kuin olen käynyt läpi Peter Dolvingin kyvyt. The Hauntedin synkkä, tatuoitu ja karvainen keulakuva kirjoittaa kaikki sanoituksensa, ja miehen läsnäolo mikrofonin varressa on ainutlaatuista kaikessa huutohevissäkin. Taito yhdistää suoran huudon läpitunkeva energia jonkinasteiseen melodisuuteen tekee miehen tyylistä jäljittelemättömän. Kun mies karjuu mielipuolisella tyylillään itse kirjoittamaansa elämän pimeän puolen filosofiaa, on silloin tällöin pakko nöyrtyä. Haluan jakaa tämän fiiliksen lukijoideni kanssa, vaikka kovin harvat tuttuni pitävät The Hauntedista. Tässäpä siis teille kahden kappaleen lyriikat koko loistossaan.
"Burnt to a shell"
It's been a long cold lonely ride.
The blood takes the lead on down the line.
Some knew it well, some never tried.
To go down that dark and crooked mile...
I've seen his weary eyes. I've walked that feed kill chain.
My love it's been a while but I'll be there again.
[Chorus:]
So when I die, lead my remains into the fire.
So that my soul flies, and I reach the end of the line.
Burnt to a shell...
I know a deep dark secret - I know a lie.
I learned well how to bend brake steal and pry.
But in the back of my mind I allways knew -
It only hurts awhile 'til it burns you through...
Sen me another mile down. Complete the divine.
Everything must go. I'll know when it's my turn to ride.
[Chorus:]
So when I die, lead my remains into the fire.
So that my soul flies, and I reach the end of the line.
Burnt to a shell...
Hell is my desire for truth and pride.
I will love.
I will live.
I will not be controlled no more.
[Chorus:]
So when I die, lead my remains into the fire.
So that my soul flies, and I reach the end of the line.
Burnt to a shell...
Mielenkiintoisia ajatuksia jonkinlaisesta vapauden kaipuusta ja elämän turhuudesta. Entäpä sitten "Imperial Death March":
Left! Right!
Eyes forward!
The infinite must be
controlled (by lesser men).
A raging chaos burns inside.
Pay tribute, kneel before his throne;
Death; Supreme divinity.
Master; Death.
Imperial
Lord
Insanity
"See these bright young men and women gladly go to face the unseen trials of what our enemy might have in store for them.
There is no terror too great for these aspiring youths, marching onward to protect our joyful future for the love of God and Country."
Prepare the sacrifice;
The firstborn is the lamb.
Consume the offspring;
The innocent and the weak.
Caesar Caligula we yield to thee.
Caesar Caligula;
Endless and complete.
Jos haluaa todelliselle matkalle elämän ja kuoleman välimaastoon, voisin kuvitella että tämän kappaleen kuuntelu pimeänä sateisena syysiltana yksinäisyydessä saattaisi lennättää aika pitkälle.
Ihmisten tarve määritellä itseään on jännittävä ilmiö, joka näkyy selkeästi esimerkiksi Facebookissa. Lyhyt tutkimus 260 kaveristani paljasti, että musiikki on monelle keino juuri tähän itsemäärittelyyn. Pikainen läpikäynti paljasti kaikkiaan 16 kaverini "esittelylaatikossa" osia kappaleiden lyriikoista. Miehet ja naiset pelasivat 8-8 -tasapelin. Kielikategoriassa ykköseksi selviytyi englanti 9 lyriikalla. Suomenkielisiä laatikoita oli 6 ja mahtuipa mukaan yksi saksankielinenkin. Genreistä ei voi tehdä juurikaan johtopäätöksiä, sillä musiikkityylit, joiden esittäjiltä tekstejä oli napattu, hyppivät kaikkialla kitarapohjaisen singer-songwriter -tavaran, peruspopin, hip hopin, skeittipunkin ja rankemmankin metallin välillä. On välillä hauska katsoa, kuinka hyvin kappaleet sopivatkaan juuri siihen henkilöön, joka ne on itselleen valinnut. Itsekin joudun tunnustamaan valinneeni laatikkoni sisällön valmiiksi kirjoitetusta tavarasta. Kyseessä on alku Misery Signalsin kappaleesta In Summary Of What I am.
Olkaa tarkkoja niiden sanojen kanssa, muuten missaatte todella paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti