What's the meaning of all this?

Joskus istuessa yksin koneen ääressä musaa kuunnellen ja oikeastaan mitään sen kummempaa tekemättä yllätän monesti itseni pohtimasta, mikä on musiikin tarkoitus. Miksi ihmiset tekevät ja kuuntelevat sitä? Miten musiikista on tullut niin lähtemätön osa kulttuuria ja ihmisten elämää kaikkialla maailmassa? Mikä on tehnyt muusikoista vähintäänkin huippuammattiurheilijoiden veroisia epäjumalankuvia ja palvonnan kohteita?

Lähdetäänpä tarkastelemaan asiaa historiallisesta vinkkelistä. Musiikin juuret ovat alkukantaisten ihmisten metsästäjä-keräilijä -yhteisöissä, joissa erilaisten uskonnollisten rituaalien aikana poppamiehet tai heidän apulaisensa hakkasivat kepeillä puukehikon ympärille pingotettua, symbolein koristeltua nahkaa tai vain tukkia tai muuta puupalasta. Rytmikäs jumitus jatkui, kunnes rituaali oli ohi. Esimerkiksi Suomen saamelaisten noitarumpuperinteessä shamaanit manasivat rummuillaan henkiä, sadetta, metsästysonnea ja kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Rummunpaukkeen avulla nämä mahtimiehet vaipuivat eräänlaiseen transsiin, ns. lankesivat loveen, minkä aikana heillä oli yhteys mahtaviin henkiin, joilta saattoi kysyä neuvoa elämän polttavien ongelmien ratkaisemiseen.

Musiikki oli siis jo ammoisina aikoina osa tiettyjen hetkien tunnelmaa ja tehosti sitä. Musiikki edusti elämää, hiljaisuus kuolemaa. Esimerkiksi lähi-idän muinaisuskonnoissa ruumiita vietiin ns. hiljaisuuden torneihin, jotka olivat keskellä autiomaata olevia korkeita torneja, joiden laki oli avoin. Tällöin ruumiit makasivat auringolle altistettuina, minkä ihmiset uskoivat olevan se hienoin tapa jättää maallinen maailma. Hiljaisuuden torneista luin tutustuessani Nile-yhtyeen uuteen levyyn Those Whom The Gods Detest. Tiukkaa death metallia. Elämässä musiikki siis soi suurien hetkien taustalla korostaen ja täydentäen tiettyä ilmapiiriä. Ensin se perustui hyvin pitkälti rytmiin, sillä lyömäsoittimilla ei suuria melodioita luriteltu. Kieli- ja puhallinsoittimet kehiteltiin alunperin Kaksoisvirranmaassa, missä tuhansia vuosia vanhat soittimet kuuluvat edelleen kansalliseen musiikkikulttuuriin.

Sitten tuli pimeä keskiaika, jolloin kirkko kaappasi haltuunsa musiikkia myöten oikeastaan kaiken. Muu kuin kirkollinen musiikki oli saatanasta ja johti välittömään tuomioon helvetissä palamisesta. Ihmisten elämä ei siis ainakaan musiikin ansiosta ollut kovinkaan hilpeää, mutta onneksi ajat vaihtuivat. Keskiajan jälkeen 1500-1600- luvuilla musiikki saavutti oikeastaan nykyisen asemansa, missä sen tärkein tehtävä on ihmisten viihdyttäminen. Klassisen musiikin kovat jätkät, kuten Bach, Mozart ja Beethoven jylläsivät tehden kymmenien vuosien mittaiset urat ja jättäen jälkeensä kasapäin teoksia, joita moni nykypäivänkin nuori pianisti tai viulisti opiskelee soittouransa alkuvaiheilla. On hämmästyttävää ajatella, että esimerkiksi Mozart sävelsi vain 6-7 -vuotiaana musiikkia, joka elää yhä. Miehen menehtyminen sairauksien runtelemana vain 35-vuotiaana oli jälleen yksi osoitus siitä, että vain parhaat kuolevat nuorena. Monet tämän ajan suurista teoksista, mm. Mozartin Eine Kleine Nachtmusik (suom. Pieni yösoitto), olivat nimenomaan viihdemusiikkia, jota soitettiin juhlissa ihmisten nauttiessa ruuan ja seurustelun riemuista.

Klassisen musiikin kulta-ajoista nykyaikaan on enää lyhyt harppaus. Oli Romantiikan musiikkia, Chopinin uskomatonta pianotaidetta, Suomen maailmalla soitetuinta musiikintekijää Sibeliusta ja sen sellaista. Kevyt musiikki syntyi hiljalleen 1800-1900 -lukujen taitteessa. Jazzista, bluesista ja muista ensimmäisistä kevyen musiikin tyylisuunnista kehittyi eri tekijöiden käsissä Rhytm and Blues eli RnB-musiikki ja tietenkin rock and roll, kun blues-kitaristit nopeuttivat soittoaan ja muokkasivat sähkökitaran soundia säröisemmäksi vahvistintekniikan kehittyessä. Tulivat The Beatles ja Rolling Stones, mutta toisaalta Ray Charles ja B.B. King. Hieman myöhemmin tilaa uusille tuulille raivasivat raskaan rockin pioneeriyhtyeet kuten Led Zeppelin, Black Sabbath ja Deep Purple. Näille vastavetona tuli punk 1970-luvun puolivälissä. Punkkiin vastasi brittiläisen heavy metallin uusi aalto 1980-luvulla Iron Maideneineen, Judas Priesteineen ja Motörheadeineen. Näistä raskaampaan suuntaan kehittyivät nykyisen metallimusiikin genreviidakon kulmakivet, kuten Speed-, Thrash-, Death- ja Black Metal. Samaan aikaan toisella puolella viidakkoa syntyivät "mustan musiikin" tyylit kuten Hip Hop ja edeleen kehittynyt RnB. Myöskään Karibianmeren kalypsomusiikkia ja poliittisen agitaation välinetta Reggae-musiikia ei voi sivuuttaa.

Historian edetessä ja musiikin erikoistuessa yhä uusiin tyyleihin myös sen tarkoitus spesifioitui yhä uudelleen. Ihmisten viihdyttäjästä musiikki muuttui mielipiteen ilmaisemisen, tunteiden tulkitsemisen ja muun inhimillisen tuskan ilmentämisen työkaluksi. Esimerkiksi juuri Reggae- ja hip hop- muusikot pyrkivät alunperin musiikillaan saamaan aikaan poliittista liikehdintää ja saamaan ihmiset taistelemaan paremman elämän puolesta kurjissa oloissaan. Samaan aikaan metallimusiikin pimeämmät tyylisuunnat vakuuttelivat saatanan läsnäoloa, maailmanloppua, tuomiota ja muuta mukavaa ja saarnasivat elämän turhuudesta ja maailman järjettömyydestä. Nykyään musiikkia löytyy aivan varmasti joka tilanteeseen ja joka tunteeseen. Oletko iloinen? Anna ku soitan sinulle menevää 1980-luvun kikkeliheviä. Oletko mieli maassa murhemielellä? modernin popin ja surullisten metallislovareiden tahtiin on hyvä synkistellä? Tahdotko nostaa tunnelman kattoon hyvässä nousuhumalassa? Kytke päälle mikä tahansa radion pophittiasema ja he huolehtivat lopusta. Musiikilla on oikeastaan yhtä monta tarkoitusta kuin kuuntelijaakin. Itse pidän musiikin, kuten muunkin taiteen, kokemista hyvin henkilökohtaisena asiana, joka on omiaan synnyttämään keskustelua. Mitä ajattelet kun kuulet tämän biisin? Tää taas sopisi mun mielestä niin hyvin siihen ja siihen paikkaan.

Musiikin tarkoitus on hyvin lähellä elämän tarkoitusta: Nauttia siitä.

Peace out.