Ensimmäistä postia!

Moikka vaan kaikki innokkaat lukijani!

Lueskelin tänään lehdestä juttua bloggaamisesta ja se vahvisti pitkään kypsyteltyä ideaa sen verran, että vihdoin repäisin ja aloitin tämän blogin. Se kertoo pääasiallisesti musiikista, mutta saattaa silloin tällöin sivuta muitakin aiheita allekirjoittaneen elämästä. Vielä en tiedä, mitä ajattelin musiikista teille turista, mutta luotan siihen, että suunnitelma kehittyy vauhdissa. Luultavasti blogissa esiintyy satunnaista eri artistien hehkuttamista/mollaamista, selostuksia uusista levyhankinnoista ja yleistä jauhantaa soittamisesta, kuuntelemisesta ja yleensä kaikesta, mikä musiikkiin liittyy.

Mutta asiaan: Tämän syksyn suurin henkilökohtainen musiikkitapahtuma oli ehdottomasti Rammsteinin, pitkäaikaisimman suosikkibändini uuden levyn julkaisu. Plattahan on nimeltään Liebe ist für alle da ja se kiipeili Suomen virallisen albumilistan kärkeen ensimmäisellä viikollaan, kuten ounastelin sen tekevänkin. Albumi on Rammsteinin kuudes ja vie bändiä ainakin minun mielestäni taas uuteen suuntaan. Sanoitusten lyyrinen nerokkuus on entisellään, mutta musiikillinen ilmaisu on etääntynyt vanhemmasta doom/industrialhärpätyksestä modernimpaan, osittain jopa progressiiviseen suuntaan. Levyn helmiä ovat sen slovarit Frühling in Paris ja Roter Sand. Kauniita sanoituksia ja Till Lindemannin aina vain kehittyvää laulua on ilo kuunnella. Uusi levy kirvoitti minut kuuntelemaan uudelleen myös Rammsteinin vanhempaa tuotantoa. Se on yksinkertaisesti käsittämättömän hyvä bändi.

Toinen kova juttu on ollut High Fidelity- elokuva. John Cusackin tähdittämä elokuva kertoo levykaupanomistaja Rob Gordonista ja hänen mutkikkaista ihmissuhteistaan. Elokuvan ilmapiiri levykeräilijöineen ja musafriikkeineen teki suuren vaikutuksen ja heti sen nähtyäni oli vain pakko vierailla levykauppa äxän nettikaupassa ja tilata pari levyä. Niin, olen kai jonkun sortin levynkeräilijä, cd-levyjä löytyy viitisenkymmentä, kaikki harkittuja ostoksia ja hyvää musiikkia. Rahaahan niihin on mennyt, ja levyn arvo on "vain" sillä olevassa musiikissa, mutta se riittää ainakin minulle syyksi ostaa levy toisensa jälkeen. Tämän viikon maanantaina ostin elämäni ensimmäisen vinyylilevyn. Lahden Veskun Femmatorilta löytyi Ozzy Osbournen vuodelta 1987 peräisin oleva tribuuttilevy bändin edesmenneelle kitaristille Randy Rhoadsille. 12 euron sopuhintaan lätty lähti matkaan. Kuunnellessa ei voinut kuin harmitella Rhoadsin kaltaisen luovan ja innovatiivisen kitaristin aivan liian aikaista lähtöä lentokoneturmassa vuonna 1982, vain 25-vuotiaana. Jälleen kerran todistettiin, että vain parhaat kuolevat nuorena.

Koska monet pitävät minua paatuneena hevarina, merkittävää lienee myös The Rootsin tekemä kova nousu last.fm -profiilissani. Vaikutan kyseisellä sivustolla nimimerkillä VIANDE16 (älkää kysykö). Sivistymättömille tiedoksi: kyseessä on siis tietokoneelle asennettava ohjelma, joka listaa kaiken koneella kuuntelemasi musiikin internet-profiiliin. Internet-sivu sisältää kasapäin tietoa yhtyeistä ja niiden julkaisuista. The Roots on siis Phidelphialainen hip hop -kokoonpano, joka murtautui soittomäärissä laskettuna kuuntelujeni kärkikahdeksikkoon, jota sen lisäksi kansoittavat erimerkiksi The Haunted, Dimmu Borgir ja Iron Maiden. Syynä on bändin todella pehmeä ja hyväntuulinen ilmaisu, joka ei sisällä suuria kohokohtia, mutta onnistuu silti iskemään suoraan suoneen. Mitään "perinteistä" hip hopia The Roots ei edusta, koska kappaleiden taustat soittaa tavallisuudesta poiketen täyden kokoonpanon yhtye rumpuineen, kitaroineen ja syntetisaattoreineen. Toinen viimeaikainen hip hop- löytöni on Tech N9ne. Jo pitkän uran tehnyt jenkkiräppäri yllätti minut täysin albumillaan K.O.D. (King Of Darkness), jonka synkät, mutta äärimmäisen tiukat riimit ja biitit tekivät vaikutuksen.

Näin syystalven kurjissa keleissä on toki tullut kuunneltua myös suomalaiskansallista melankoliaa edustavia artisteja, kuten Amorphista. Mollivoittoista, mutta tunnelmallista.

Nyt on tullut aika päättää ensimmäinen toivottavasti monista kunniallisista blogimerkinnöistäni Metallican Batteryn soidessa korvissa. Kiitos jo etukäteen kaikille (?) lukijoille ja tapaamisiin.