Moikkeliskoikkelis
On tullut aika jälleen uuden osan musiikillista rakkaustarinaa. Anekdoottina mainitsen, että menetin juuri parin päivän scroblet last.fm :stä, kun unohdin asentaa ohjelman uudestaan samalla, kun asensin bugailleen winampin uusiksi. Kyllä vitutti. Mutta asiaan, vuorossa siis listan "sijat" neljästätoista kymmeneen.
14. DMX - One more road to cross
Tämä kappale on DMX: ää puhtaimmillaan, kertakaikkisen möyheä biitti tuhdeilla bassoilla ja päälle miehen vihaista räpinsyljentää. Kappale muistuttaa myös inttiajoista, koska kuulin tämän ensi kertaa kers. Laaksosen koneelta. Lyriikat eivät ole mitään maailman loistavimpia, kuten eivät DMX: llä yleensäkään, mutta koira kyllä puraisee kankusta taatusti montaa kuulijaansa. Tämä, kuten suurin osa DMX: n tuotannosta sopii loistavasti autossa kuunneltavaksi, kokeilkaapas joskus!
13. Hammerfall - At the end of the rainbow
Tuttu juttu, Hammerfall, iskevä riffi, mahtavat lyriikat, puhdasta sankarillisuutta. Biisi menee samaan kastiin muiden rakkauslistan Hammerfall-lekojen kanssa, onpahan vain hieno kipale kovan luokan bändiltä, jonka musiikista tykkään paljon. Here we are, mighty, glorious, at the end of the rainbow, with gold in our hands. Raavasta miestäkin melkein itkettää, jos on tarpeeksi herkässä mielentilassa tämän virratessa kuuloelimiin. Muistuttaa yhteistyöstä ja me-hengestä, saa miettimään kaikkia hienoja porukoita, missä on päässyt touhuilemaan erilaisia asioita. Ylpeä, arvonsa tunteva kappale.
12. Volbeat - Guitar gangsters & cadillac blood
Hoksasin Volbeatin mahtavuuden oikeastaan hieman myöhäissyntyisesti, tämäkin Laaksosen ansiota. Guitar gangsters etc. on samannimisen levyn parhaita biisejä ja sai aikanaan paljon myös radiosoittoa. Melko "tavallinen" rock-kappale kaikilta muilta kuin Michael Poulsenin ainutlaatuisen laulusoundin osalta. Kun raskaan musiikin bändin laulajan suurin idoli on Elvis Presley, ei jälki yksinkertaisesti voi olla huonoa. Myös Volbeatin varsin puhtaan ja selkeän kuuloiset särökitarat ja tasaisen voimakkaasti jylläävä komppi iskostavat tämän musiikinpätkän helposti mieleen. Erinomainen nousukännikappale.
11. Volbeat - Mabellene I hofteholder
Hyvin pitkälti samat perustelut kuin edellisessäkin. Sama bändi, sama levy. Merkittävin erityispiirre biisissä on sen sipulikasvimainen kasvu vaimennetuista kitaran murtosoinnuista nopeaksi, meneväksi riffittelyksi. Myös hyvä näyte Volbeatin omituisista lyriikoista. "Could scream like a pig, could bark like a dog, just to get attention as I'm chasing you down the hall" on niin romanttista, että polvethan siinä notkistuvat.
10. Hammerfall - Hammerfall v. 2.0.07
Göteborgin sankaripoppoon "tunnuskappale" näki päivänvalon jo yhtyeen vuoden 1997 debyyttilevyllä, mutta vuonna 2007 ilmestynyttä Steel meets steel -nimeä kantavaa kokoelmalevyä varten kappale äänitettiin uudestaan. Uudemmassa äänityksessä näkyy selvästi, että alkuperäisen levytyksen jälkeen kappale on vedetty kerran jos toisenkin. Niin laulu, soitto itse kuin tuotantokin on kypsempää ja pidemmälle mietittyä. Alkuperäinenkään versio ei ole huono, mutta uudempi on vain parempi. Tässä blogimerkintäsarjassa on jo niin monta Hammerfallin biisiä, että muut perustelut rakastamiselle voitte lukea yltä.
Pari osaa sarjasta vielä tulossa, älkää häipykö, sillä jatko on yllätyksiä täynnä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti