Tämä blogimerkintä kertoo suomalaisesta bändistä, joka on tehnyt varsin omintakeisen matkan halki metallimusiikin laajan kentän ja säilyttänyt asemansa todella kovan luokan metallibändinä Suomessa, missä se on kenties hankalampaa kuin missään muualla. Pumppu julkaisi tuoreimman albuminsa keväällä 2009. Kyseessä on, ei enempää eikä vähempää, kuin Amorphis.

Amorphis aloitti toimintansa jo vuonna 1990. Tuolloin yhtyeen tyyli oli 90-luvun henkeen sopivasti puhdas death metal blast beateineen kaikkineen. Vokaalit olivat käytännössä ainoastaan örinää ja soundi hyvinkin paljon säröisempi ja vulgaarimpi kuin nykyään. Alusta saakka bändin "juju" on ollut sanoitusten tukeutuminen Suomen kansalliseepokseen Kalevalaan. Vuonna 1992 julkaistu ensilevykin oli nimeltään The Karelian Isthmus. Kappaleiden sanoitukset ovat tarinoita Kalevala-tyylisestä maailmasta. Alusta saakka yhtyeen kantava voima on ollut suuren osan sävellystyöstä tekevä ja yleisön taidollaan hurmaava soolokitaristi Esa Holopainen. Vokalisti Tomi Joutsenen hypättyä kelkkaan vuonna 2004 Amorphisin tyyli muuttui lopullisesti kevyempään, rauhallisen raskaasti soivaan, tunnelmalliseen metallimusiikkiin, joka seikkailee jossakin Doom metallin ja tavallisen melodisen metallin välimaastossa. Ensimmäinen Joutsenen laulama albumi Eclipse julkaistiin vuonna 2006 ja sisälsi yhtyeen tähänkin asti tunnetuimman kappaleen House of Sleep, jonka tarttuva melodinen kitarariffi on Esa Holopaisen todellinen siirtymä kitarakisällistä mestariluokkaan. Myös kappaleen loppupuolella tehtävä alaspäin siirtyvä sävellajin vaihdos iskee ainakin meikäläiseen todella kovaa. Yleensä nämä vaihdokset tavataan tehdä ylöspäin, mutta alaspäin meneminen on House Of Sleepin kohdalla omiaan tehostamaan kappaleen tummanpuhuvaa energiaa.

Sitten uusimpaan levyn, joka kantaa otsikkoa Skyforger. Taivaantakoja-levyn kaikki kappaleet käsittelevät jollain lailla ilmaa ja korkeuksia, ja kappalelistalla ovat mm. nimet From the heaven of my heart, My Sun, Skyforger ja Sky Is Mine. Suurimman suosion saavuttanut, radiossakin paljon soinut kappale Silver Bride tuo paljossa mieleen House Of Sleepin, kitaramelodioissa on näiden kappaleiden kohdalla tiettyä samankaltaisuutta. Oma suosikki levyltä on kuitenkin kappale From The Heaven of My Heart. Surumielinen, melko hidastempoinen kappale hurmaa alkunsa pianopätkällä, johon Holopaisen kitara ja matala taustariffi sitten liittyvät. Kappaleen kruunu on kitarasoolo, jonka alun kuullessaan alkaa väkisinkin ajatella Iron Maidenin Kappaleen The loneliness of the long distance runner riffiä. Kokeilpaaka alla olevien linkkien kautta, oletteko samaa mieltä.

http://www.youtube.com/watch?v=ukVNqJztsDo (The loneliness of the long distance runner)

http://www.youtube.com/watch?v=QtdfQPEjTRw&feature=video_response (From the heaven of my heart, soolo alkaa noin kohdassa 3:50)

Tällaista tuli tänään, tuntui, että oli pakko saada ulos viimeaikaiset mahtavat fiilikset Amorphisin musasta.