Terveterve ja hyvää joulua näin jälkikäteen kaikki pikku porsaani.
Seuraavassa rakastamieni biisien tarinaa jälleen tuoreempana painoksena, nauttikaa.
9. Amoral - Nervasion
Tämä on sitä vanhaa kunnon Amoralia ajalta, jolloin perkeleen Ari Koivunen ei vielä ollut pilannut yhtä Suomen kovimmista ja rutinoituneimmista death metal -bändeistä. Biisi on peräisin viimeiseltä ilman Koivusta julkaistulta levyltä Reptile Ride, joka pyöri omassa soittimessa ilmestymisensä aikoihin varsin tiuhaan tahtiin. Nervasion on tämän levyn helmiä. Aggressiivinen blast beat - komppi ja luovasti rytmitetyt kitarariffit yhdistettynä syvältä kurkusta kumpuavaan murahteluun iskee vähintäänkin tuhannen voltin voimalla. Lyriikat saattelevat kuuntelijaa tappohaluja kasvattavaan hermostuksen tilaan. Kaiken kaikkiaan minuun biisissä vetoavat eniten juuri kitarat, jotka hyppivät melodioineen juuri tasaisesti hakkaavan kompin ulkopuolella ja jäävät siksi helposti mieleen.
8. Rammstein - Sonne
Rammsteinin vanhempaa tuotantoa edustava yhtyeen lähestulkoon suosituin kappale, joka kertoo nimensä mukaisesti auringon kauniin karmaisevasta voimasta. Rammstein on aina taitanut doomahtavien riffien laatimisen jalon taidon, ja se saavuttaa Sonnen kohdalla melkoisen huipennuksen. Jos kappaleen kuulee vähänkin kovemmalla volyymillä, on intron jälkeen alkavan riffin kuulleessaan yksinkertaisesti PAKKO moshata, vaikka sitten ilman hiuksia. Kylmiä väreitä läpi kropan juoksuttava Rammstein-leka.
7. Dimmu Borgir - Indoctrination
E-rit-täin raskas ja rankka, ihmisen ja kristinuskon maan rakoon nujertava mielenilmaus Dimmu Borgirilta. Biisissä on myös varsin komea jousiorkesterin soitannalla ryyditetty väliosa, johon sitten yhtyvät äärimmäisen möyheät, matalat, dempatut kitarat. Jos oikein pinnistää mielikuvitustaan, voi tässä kohtaa biisiä melkeinpä kuvitella olevansa itse vanha vihtahousu. Saatanallisen kovaa kamaa.
6. Modern Talking - You're my heart, you're my soul
Saksalainen 80-luvun diskohitti, jota soitetaan baareissa nykyäänkin ei juuri esittelyjä kaipaa. Todellinen klassikko, ja on suorastaan syntiä olla pitämättä tästä. Kliseisen tunteelliset sanoitukset ja jumputtava 80-lukulaisen hidas diskobiitti tekevät tästä sen mitä se on. Biisi hyvään fiilikseen ja yleiseen menon diggailuun.
5. Stratovarius - Coming home
Kotiutumisbiisi, ennen kaikkea kotiutumisbiisi. Kappale kodista, kotiseudusta ja siitä kaikesta itselle läheisestä ja rakkaasta, minkä arvon käsittää vasta, kun siitä joutuu hetkeksi aikaa eroon. Timo Tolkin kaunista klassista kitarointia ja Suomen kautta aikojen kovinta työtä tehneen metallivokalisti Timppa Kotipellon sielukasta tulkintaa. Mukava kuunnella bussissa tai junassa yksin matkalla jostain kaukaa taas kodin turvaan.
Ennen vuoden loppua on tarkoitus runtata ulos vielä selostukset neljästä uusimmasta rakkaustarinasta, joten älkääpä vaihtako kanavaa, lukijaiseni pienoiseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti