Heippatisunrallaa.
Tässä nyt sitten paljastellaan neljä viimeisintä last.fm: ssä rakastettua kappaletta perusteluineen ja samalla pohdiskellaan mennyttä musiikkivuotta, koska huomenna uudenvuodenaattona en ajatellut kirjoitella enää lisää. Tämä merkintä jää siis kunniakkaan blogini vuoden 2009 viimeiseksi, voi kuinka haikeaa. Mutta jospa mentäisiin asiaan...
4. Jon Lajoie - 2 girls 1 cup song
Huumoriartisti Jon Lajoien rakkauslaululla ei sanoitusten lisäksi ole juuri ansioita, mutta juuri sanat hoitavat homman kotiin ihan riittävän hyvin. Biisissä pohdiskellaan, mitä kaikkia eri tapoja rakkauden osoittamiseen on, ja lopuksi päädytään netissä tunnetun 2 girls 1 cup -videon hengissä paskan syömiseen kupista. Kieroa ja jonkun mielestä ehkä inhottavaa, mutta Jon Lajoie tekee tinkimättömästi omaa juttuaan, pitivät muut siitä tai eivät. Minä pidän, ainakin tästä kappaleesta, koska se naurattaa, ja liian moni biisi ei sitä nykyään tee.
3. Eminem - Must be the ganja
Tätä kappaletta hehkuttelin runsaamminkin jokunen merkintä sitten. Löytyy Eminemin uudelta Relapse-nimiseltä platalta. Letkeästi potkiva varsin hidas biitti ja Eminemin tuttu lyyrinen nerokkuus yhdistettynä ääneen, jota ei voi sekoittaa keneenkään muuhun tekevät tehtävänsä. Eminemin kappaleet voidaan pohjimmiltaan jakaa kahteen luokkaan: tilitysbiiseihin ja hassuttelubiiseihin. Must be the ganja on siitä jännä, että se sekoittaa hieman molempia. Hämmentävää, mutta joka tapauksessa tätä tulee aina kuunneltua hyvin tarkasti, ja jokainen kuuntelukerta tuntuu paljastavan sanojen lomasta uusia koukkuja. Erittäin rakastamisen arvoinen musiikinpätkä.
2. Amorphis - From the heaven of my heart
Tätäkin on täällä mainostettu aikaisemmin. Kappaleen alun pianomelodiat, joihin liittyvät raskaasti keskitempossa raahaavat kitarat, Esa Holopaisen kitaransoiton magia, Tomi Joutsenen tummapaahtoinen, surumielinen laulanta ja jotenkin Sammon taontaan viittaavat sanoitukset vievät kuulijan matkalle Kalevalan kankahille. Mahtavaa.
1. Rammstein - Bück dich
Rammsteinin Sehnsucht (suom. Kaipuu) -levyn biiseistä parhaita. Vanha Rammstein on iskenyt minuun viime aikoina aivan uudella voimalla, ja Bück dich on tästä ilmeisesti se paras esimerkki. Kappaleen nimihän on suomeksi "pyllistä" ja biisi kertoo juuri siitä mistä luulettekin. "Sun naamalla ei ole väliä, pyllistä nyt vaan" toteaa matalalta muriseva Till Lindemann, ja saa kuuntelijan tuntemaan, että käskyä voisi olla vaikea olla tottelematta, jos Lindemann tulisi nahkahousuissaan naaman eteen sen ärähtämään. Raju, shokeeraava, raskas, seksistinen. Rammsteinia parhaimmillaan.
Kaiken kaikkiaan vuosi 2009 on ollut musiikillisesti hyvin mielenkiintoinen. Kaikenlaista on tullut kuunneltua, sillä yksistään tietokoneella last.fm on tallentanut tähän mennessä 8096 kuunneltua biisiä, mikä siis tekee reilu parikymmentä kappaletta per päivä. Tämän lisäksi musiikki on tottakai soinut mm. baareissa, kavereiden keskisissä illanvietoissa ja kaikkialla, missä kuvitella saattaa. Se on rikastuttanut ja monipuolistanut toimintaa monella tapaa ja antanut korostusta kulloisenkin hetken fiiliksiin varsin usein. Kunniamaininnan saavat uudet tuttavuudet Volbeat ja Nile, vanhoista jyristä tasonsa hyvin säilyttivät ainakin Rammstein ja The Haunted. Kiitoksia kuluneesta vuodesta, palaillaan, kun vuosiluvun nollat eivät enää ole peräkkäin, uusin kujein ja biisein. Hyvää uutta vuotta kaikille, älkää leikkikö viinan kanssa, vaan juokaa ihan kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti