Oikein hyvää ja kaunista talvista päivää teille kaikille.
Viime raapustuksissani valotin ideaa last.fm -rakkauslistani avaamisesta, ja nyt homma saa jatkua. Tällä kertaa kentän valtaavat "sijat" 19-15. Missään paremmuusjärjestyksessä kappaleet eivät siis ole. Luen ainoastaan rakastettujen kappaleiden listaa vanhimmasta uusimpaan. Joten:
19. Dimmu Borgir - Mourning Palace
Kappale tuo mieleen ajat, jolloin alkujaan tutustuin Dimmu Borgiriin. Siitä saan kiittää ystävääni Lauri Mäkelää. Dimmu on varsin synkkä ja mahtipontinen yhtye, ja Mourning Palace erinomainen osoitus juuri näistä piirteistä. Jousi-instrumentaalilla alkava hitaahko ja erittäin raskas kappale virtaa eteenpäin vääjäämättömästi kuin lyijylastissa oleva juna. Sanoitukset ovat tuttua Dimmua: maailma on julma ja kuolema kaunis ja mystinen. Mourning Palace on last.fm: n mukaan Dimmun suosituimpia biisejä ja luokiteltavissa yhtyeen klassikoksi. Jos on raskaalla mielellä ja ajatuksissaan, tämä kappale sopii taustalle kuin nakutettu.
18. Nicole - Delirium
Nicole on suomalainen vaihtoehtometallibändi, joka on mielestäni aivan liian pienessä suosiossa todella korkeaan tasoonsa nähden. Metalcoresta ja death metallista huttunsa keittävä bändi laulaa suomeksi emotionaalisen tyylikkäästi, eikä Delirium tee poikkeusta. Lisäksi terävä kitarariffi tempaa mukaansa alusta asti. Kappale on voimakas ja sopii kuunneltavaksi, kun tekee mieli huutaa.
17. Rytmihäiriö - Kun hätävarjelu lakkaa
Rytmihäiriö on tapaus sinänsä. Surmacoreksi itseään nimittävän bändin musiikin lyyriset teemat pyörivät ryyppäämisen ja tappamisen ympärillä. Hyvin suomalaista siis. Kun hätävarjelu lakkaa poikkeaa yhtyeen Seitsemän surman siunausliitto -levyn muusta materiaalista hieman selkeämpänä rytmiltään ja jää helposti mieleen etenkin kertosäkeen takia. "Kun hätävarjelu lakkaa, niin henkirikos alkaa. Alussa oli luultavasti sanaharkka" julistavat lyriikat tiukan tublabasarien ja sahaavien kitaroiden mäiskeen säestämänä. Puhdistavaa, mutta älkää kuunnelko, jos teillä on taipumusta väkivaltaisuuteen humalassa.
16. (HHAAAAA) Jason Mraz - I'm yours
Tiedän, tiedän, ei mitään sellaista kuin mikään muu tällä listalla, mutta sattuupahan olemaan todella tunteellinen, tunnelmallinen ja kaunis kappale. Rakastukaa tämän soidessa.
15. Dimmu Borgir - The Serpentine Offering
Henkilökohtainen suosikki Dimmun In sorte Diaboli -levyltä ja sen avausraita. Tämä alkaa suurellisella puhallininstrumentaalilla, johon yhtyvät raskaat, sahaavat kitarat ja dimmumaisen pintaan miksattu rumpukomppi. Sanojen alku ei jätä ketään kylmäksi, kun mies kaiuttimissa murahtaa: "My descent is the story on everyman, I am hatred, darkness and despair" ja kerrattuaan tämän karjaisee brutaalisti johdattaen kuulijan suoraan naamaan potkivaan väliosaan. Myös sinfoniset, puhtaasti lauletut ja pitkät väliosat tuovat kappaleeseen omaa väriään. Kappaleen lyyrinen teema on raamatullinen, millä Dimmu kaiketi pyrkii todistamaan antikristillisyyttään, yhtyettä kun on syytelty sielunsa myymisestä satojentuhansien levyjen mukana. Kuitenkin The serpentine offering saa raskaan musiikin ystävän sukat pyörimään, vaikkei varsinainen Dimmu Borgir- fani olisikaan.
Lisää tulossa, pysykää kanavalla. Peace out.
EDIT: Tajusinpa, että eihän The Serpentine Offeringin alussa mitään helvetin jousia ole, vaan puhaltimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti